keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Viulu/ violin




Viime kerralla, kun mun äiti kävi meillä kylässä hän toi mun viulun, joka oli pölyttynyt jo monta vuotta iskällä. Nyt viulu saa nojailla kauniisti tuossa lehtipinon päällä. Joka päivä sitä tulee ihasteltua. Viulu on ehdottomasti yks kauneimmista soittimista. Sello on myös yks mun suosikki, mutta se ois melko tilaa vievä sisustuselementti. Kun kuusi vuotiaana hain musiikkiopistoon, oli mun ensimmäinen instrumentti vaihtoehto saksofoni. Muistaakseni silloin ei kuitenkaan pikkukylän musiikkiopistossa opetettu saksofonin soittoa ja lisäksi olisin ollut siihen muutenkin vähän liian nuori. Toisena vaihtoehtona sitten valitsin viulun, koska piano olis ollut liian tylsä ja tavallinen. Mun soittoura ehti kestää yhdeksän vuotta, kunnes sitten urheilu meni edelle ja soittaminen jäi. Vielä kyllä joskus harmittaa ihan hirveesti. Välillä tulee soiteltua omaksi huviksi, mutta ei ne sormet enää oikeen taivu, niin kuin joskus silloin.

Last time my mother visited us, she brought my violin wich has been gathering dust for many years at my fathers house. Now the violin case is resting on the top of my magazines. Every day I adore the beauty of it. In my opinion, violin is defenitely one the most beautiful instrument. When I was six years old, I applied for the academy of music and wanted to play saxophone. Since my hometown is such a small city there wasn't a teacher for saxophone and I would have been too young for it anyway. For an other option I choose violin, because I tought that piano would be too boring and ordinary. I played violin for nine years until sports became my first priority so stopped playing. Every now and then I still get little bit sad for quitting playing. Somtimes I play it just for fun but my fingers don't bend as they did before.

8 kommenttia:

  1. Olipas tuttu tarina. Soitin myös skidinä poikkihuilua (ja pianoa) kymmenisen vuotta, kunnes oli tehtävä valinta muusikon ja urheilijan uran välillä. Valitsin väärin ja menin urheilulukioon, vieläkin harmittaa. Ei tullut minusta ammattilaisurheilijaa, mutta muusikko olisi voinut tullakin.

    Haluaisin tuoda huiluni tänne kaupunkiin kotoa, mutta se on niin haasteellinen esine sisustuksessa, etten ole keksinyt sille järkevää tapaa pitää esillä. Korkeintaan huilutelineessä, mutta eihän se sellaisessa näytä kivalta. Soittaakaan ei voi, ellei halua naapureiden vihoja niskoilleen. Viulusi sen sijaan on hieno!

    VastaaPoista
  2. olispa hienoo osata soittaa jotain! :)

    VastaaPoista
  3. minäkin olen entinen viulisti :) kun ei enää viime vuosina tullut soitettua, annoin viuluni lainaan pikkusiskolle, joka soittaa myös. viulu oli kuitenkin vähän liian arvokas soittamattomana pidettäväksi (itsellä ei rehellisesti sanottuna tullut koskaan soitettua ja viulu kai menee soittamattomana "tukkoon" tai niin minulle aina on opetettu). jossain vaiheessa viulu roikkui myös seinällä jonkin aikaa, mutta siitäkin kai sanotaan, että ei kannattaisi säilyttää jatkuvasti muualla kuin omassa kotelossaan, ettei mee pilalle (joku kosteusjuttu?).

    VastaaPoista
  4. Hei mä oon soittanut kans viulua pienestä asti! Juuri myin kaksi pikkuviuluani pois mutta säästin sen ensimmäisen jolla aloitin soittourani :) Nykyään en kyllä ehdi soitella, vaikka yritinkin raskausaikana totuttaa vauvaa viulun ääneen... ehkä vielä innostun kunhan remontit on ohi.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin isä osti kirpputorilta pinen lastenkoon viulun (tuo sinun vaikuttaa isommalta, vaikkei mittasuhdetta näekään). Isä osti omansa ihan vaan koska se oli pienuudessaan kuin karkki, siitä asti sitä on pidetty hyllyn päällä :)

    VastaaPoista
  6. great blog!!!! nice to find you...

    VastaaPoista
  7. Hieman nuhjaantunut ja kulunut viulu on näköjään todella kaunis sisustuselementti! Minullakin olisi kotokotona vanha viulu, jota joskus lapsena oli tarkoitus alkaa soittamaa, mutta jostain syystä jo se aloittaminen jäi..

    VastaaPoista